Ja sitten tulee näitä hetkiä, kyllä niitä välillä ihan oikeasti tulee, että kaikki se ahdistuksen ja pelon määrä tuntuu niin kaukaiselle. Että miten muka en viikko sitten uskonut pystyväni enää koskaan elämään normaalia elämää. Että jokainen hetki elämässäni tulisi olemaan täynnä pelkoa ja ahdistusta. Tulevaisuutta ei ollut.
Ja nyt, olo ja elo tuntuu lähes normaalille. En pelkää kaikkea, uskallan hengittää. Nykyään näissä hetkissä on vain se, että pelkään taas menettäväni tämän kaiken. Mitä sitten kun taas seuraavan kerran mieli on yhtä alamäkeä ja pitäisi uskoa, että kyllä se helpottaa.
Miten selvitä niistä huonoista, pelottavista hetkistä? Kun siinä hetkessä ei jaksa uskoa, että se on vain ohimenevää. Miten niihin hetkiin voisi saada siirrettyä tätä sisäistä rauhaa ja uskoa parempaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti