Olen miettinyt blogiani, sitä kuinka olen kauan kirjoittanut niin ettei tekstien perusteella ole ollut mahdollista tuntea sitä ihan oikeaa minua. Toisaalta helppoa piiloutua roolin taakse, varsinkin kun ei kirjoita omalla nimellään. Jollain lailla olen halunnut luoda itselleni parempaa minää, Maikkia, joka suhtautuu elämään posiitivisen kevyesti. Ehkä se oli tarpeellinen pako keino, kun oma elämä tuntui liian raskaalta.
Vuosien kuluessa Maikin ja Elinan välinen raja on kuitenkin tullut häilyvän pieneksi. En enää tunne tarvetta ajatella olevani Maikki, voidakseni tehdä asioita joita todella haluan. Myös tyyli joka ennen oli niin Maikkia, on nyt tullut osaksi sitä ihan oikeaa minua.
Haluaisinkin ehkä tästä eteenpäin kirjoittaa tätä blogia enemmänkin ihan vain omana itsenäni. Kaunistelematta tai kauhistelematta asioita sen suuremmin.
Syksy ja sen mukana perinteinen flunssa ovat saapuneet. Vietän nyt toista päivää peräkkäin sohvan pohjalla teekupin kanssa. Televisiossa näytetään Kauniita ja Rohkeita ja sen sellaisia. Teetä kuluu hillitön määrä, en edes uskalla laskea kuinka monta kuppia olen viime päivien aikana juonut. Onko mitään rasittavampaa kuin olla kipeä olematta niin kipeä että oikeasti jaksaisi vain nukkua ja maata paikoillaan?
Täytyy liimata itsensä sohvaan kiinni ja levätä, ehkä silloin jo huomenna olo on paljon parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti