Ajan kulumisen huomaa väriä vaihtavista kynsistä, sammaloituvista rakennuksista,
taas silmille asti kasvaneesta otsiksesta.
Jos ajan voisi pysäyttää,
pysäyttäisin hetkeen kun on hyvä olla toisen lähellä,
pysäyttäisin Popin turkin tuoksuun ja pehmoisuuteen,
pysäyttäisin siihen kun on koko perhe koolla ja hyvä olla.
Jos ajassa voisi palata takaisin,
minä palaisin hetkeen kun oli vielä mummola,
kun oli ukki ja mummo.
Iltapäivän kahvihetkeen ukin kanssa,
mummon lettujen tuoksuun ja makuun.
Pysäyttäisin ja palaisin,
vaan tässä minä elän,
tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti