Tuntuu kuin meidän reissusta olisi hurahtanut jo useampikin kuukausi, mutta eihän siitä ole kuin vasta vähän reilu kuukausi.
Toisaalta tuntuu myös kuin oltaisiin tunnettu toisemme jo vähintään vuoden ajan, mutta eihän meidän yhteisiä kuukausia ole vielä kolmea enempää.
Muistan monta onnellista hetkeä,
kuinka upealle tuntui kuulla ensimmäistä kertaa kolme pientä sanaa,
kuinka kerroin Düsseldorfin taivaan alla ettei minulla koskaan ole ollut yhtä hyvä ja turvallinen olla kenenkään kanssa.
Kun reissu oli vain pelkkä suunnitelma jonnekin tulevaan,
eikä sen päämääristä ollut vielä tietoa,
ajattelin:
"jos tämä mies tosiaan vie minut Pariisiin, olen myyty".
Kuinka siis voisin enää edes olla rakastamatta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti