Tykkään jättää pieniä suloisia viestilappusia ympäri hänen asuntoaan, kuvitella mielessäni hymyn jonka ne löytyessään saavat aikaan.
Tykkään olla lähellä, ihan hiljaa, silittää hiuksia ja koskettaa kevyesti posken pehmeää ihoa.
Elämäni kuulostaa vaaleanpunaiselta hötöltä, ja sitä se ehkä onkin. Tai ainakin sellaisena haluan sen muistaa. Haluan uskoa, että jos kirjoitan vain ilahduttavista asioista syksyn musertavuus ei pysty minuun.
Mielellä maailman paino,
mutta sydämeni pidän mahdollisimman keveänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti