Pelottaa,
että täytyy vain katsoa vierestä
kun pieni ja pehmoinen elämäni tärkein joutuu kärsimään.
Itkettää,
koska minulla ei ole enää mummolaa,
ei ole enää sellaista yhteyttä lapsuuteen,
vaikka joillain on.
Surettaa,
koska minulla kuitenkin on vielä mummo,
joka ei kuitenkaan enää yhtään ole,
enkä tiedä miten suhtautua.
Minulla on mummo,
joka kyselee minulta olemmeko siskoksia,
tai että olenko hänen äitinsä.
Milloin lapsuus loppuu,
silloinko kun joutuu olemaan vahva ihan yksin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti