Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se on pelkkä tauko ennen loppusoiton pitkää, kiivasta syleilyä

Olen elänyt viikonlopun kuplassa, jossa meillä oli toisillemme rajattomasti aikaa. Uponnut katseeseen joka saa uskomaan ihanuuteeni, koskettanut hellästi toista siinä vierellä.
Ja nyt perjantaihin asti minulla on vain oma kuvajaiseni pimeässä ikkunassa.
Eksynyt katse, joka kysyy "mihin olet menossa, mitä oikein olet tekemässä".

Kuitenkin jo nyt, minä olen enemmän kuin mitä ennen olin.
Ehkä se ikkunan kuvajainenkin vielä jonain päivänä ihan aidosti uskoo itseensä.