torstai 24. maaliskuuta 2016

Kuka lohduttaisi, lievittäisi elämän tuskaa

Kukaan toinen ihminen ei koskaan voi täysin tietää miltä sinusta tuntuu. Kukaan ei voi nähdä maailmaa täysin samalla tavalla, eikä ymmärtää kuinka suurilta ne ihan pienetkin asiat voivat tuntua.

Itkin tänään, koska en jaksa olla niin yksin. Tiedän etten voi vaatia kenenkään elävän minun tuskaani, koska ei sitä kukaan näe. Vaikka osaisinkin kertoa sen eläväksi, ei sitä edes silloin voi täysin ymmärtää.

Tuntuu kovin raskaalle, turvautua itseensä, tällaiseen nuorallatanssijaan. Vaan onko vaihtoehtoja, kun kukaan muu ei täällä pysty toista täysin pystyssä pitämään.






 
"Tuttavaksi jäi paniikin tunne,
että en oo kukaan,
en ees olemassakaan."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti