Tähtihetkiä kahvilatyöntekijän elämässä

"Hei, minä jätän nämä tähän"
Keräät ihmisten pöytiin jättämiä astioita, vaikka toki siellä olisi ne kärritkin joihin voisi omat astiansa palauttaa. Kaiken huipuksi joku ihana ihminen viereisestä pöydästä ilmoittaa lähtiessään "hei minä jätän nämä tähän". Well, thank you very much. Kiitoksii infosta ja kiitoksii muutenkin lisätyöstä. Sitten vaan huikkailet iloisena kyseisen henkilön perään, että "juu, kiitos, heippa!". Ai että sitä tekohymyn määrää.
Tai kun olet hakemassa astiakärriä, joka on aikalaillaan täynnä ja sitten löytyy yllättäen iso läjä niitä "hei otatko nämäkin", "hei meiltäkin joutais jo nää astiat" tyyppejä. Kyllä, kyllä, kaikki vaan tänne minulle kiitos.

"Se on sitten varmaan ilmainen"
Klassikko, ja varmasti aika monelle kassalla työskennelleenne tuttu lausahdus. Alussa en tietenkään muistanut juuri minkään tuotteen hintaa ja jouduin kaivamaan niitä tietooni milloin mistäkin. Ilmaiseksi en ole silti vieläkään myynyt mitään, että niin...
Toinen "huippu hauska", tai ainakin omasta mielestään hauska, on sitten varmaan ne alennusten kalastelijat. "Kaikki mahdolliset alennukset minulle, kiitos." Well, valtuudet ei riitä moisiin. Siis minähän olen vain töissä täällä.

"Täältä on tarjottimet, lusikat, kahvikupit, kipot ja lautaset lopussa"
Kun on kiire, ja tiedät että astioita pitäisi saada nopeasti puhtaaksi. Tämä ei tietenkään asiakkaiden vika ole millään lailla, mutta kun saat kymmenennen ilmoituksen aiheesta tekisi mieli vain vastata että "kun minä nyt en voi tässä sinulle lusikaksi muuttua". Sen sijaan vastaat jokaiselle "juu, ihan pieni hetki, tuon ihan kohta" ja hymyilet kauniisti. Ah, tätä asiakaspalvelutyön ihanuutta.