Jessica Brockmole - Kirjeitä saarelta
Yleensä ensimmäinen asia kirjoissa, joka kiinnittää huomion on kansi. Ainakin silloin kun menet kirjastoon uutuudet hyllylle ja kokeilet onneasi josko sieltä sattuisi löytymään lukemista.
Tämä kansi pysäytti ja kehotti tarttumaan kirjaan. Mielestäni kansi on todella kaunis ja siinä on herkän tarinan lupaus. Miten paljon voikaan olla merkitystä ihan vain sillä millaiset kannet kirjaan oikein tulee?
Seuraava kirjan valinnan kannalta tärkeä on tietenkin takakannessa oleva teksti. Jos ei jaksa lukea edes sitä, voi melkeinpä jo luovuttaa koko kirjan pois käsistään.
Tässä nyt ihan suora lainaus:
Kesäkuu 1940. Elspethin tytär Margaret on rakastunut ilmavoimien lentäjään eikä ymmärrä ollenkaan, miksi hänen äitinsä varoittaa sotkeutumasta rakkauteen sodan aikana. Kun pommi tuhoaa osan heidän talostaan ja Elspeth katoaa, Margaretilla ei ole muita jälkiä seurattavanaan kuin läjä raunioista löytyneitä kirjeitä. Kuka on Graham? Ja miksi hän kirjoittaa naiselle nimeltä Sue? Ja miksi kirjeenvaihdon paljastuminen Margaretille järkytti Elspethiä niin paljon?
Kirja oli todella mielenkiintoinen ja tempaisi mukaansa. Juoni eteni sujuvasti, eikä ollut liian ennalta-arvattava. Joskus pelkistä kirjeistä koostuvat kirjat voivat olla hieman raskaita lukea, koska ajankulun näkee ainoastaan kirjeissä olevista päivämääristä. Itse en ainakaan lukiessa kauheasti kiinnitä huomiota muuhun kuin kirjeen sisältöön. Tässä tapauksessa asettelu oli kuitenkin oikein toimiva, eikä tarinassa mukana pysyminen ollut missään vaiheessa liian vaikeaa.
Itse tykkäsin kirjasta hurjasti, ja olisin varmasti ahminut sen kovinkin nopeaan ellen olisi oppinut ettei kirjoja kannata lukea niin. Kun antaa itselleen välillä aikaa sulatella kirjan tapahtumia, kokonaisuus pysyy paremmin mielessä.
Jos tykkää romantiikasta, ja kirjeistä, ja sota-ajan rakkaustarinoiden riipivyydestä, niin ehdottomasti suosittelen.
Oih, kiitos vinkistä, täytyy pitää mielessä :) ! Itse oon kans kirjojen ahmija, kun hyvä kirja löytyy kohdalle, mutta oon just huomannut että kun on vaikka päivänkin lukematta niin ne tapahtumat pyörii mielessä ja huomaa miettivänsä kirjaa moneltakin näkökulmalta ja se kirja alkaa elää enemmän. :)
VastaaPoistaNiinpä! Ennen tein sitä, että saatoin lukea kirjan päivässä jos se oli oikein hyvä eikä siis mikään tuhannen sivun teos. Nykyään tykkään silti jaksottaa enemmän, ja antaa aikaa sille kirjalle :)
Poista