Avasin silmäni maailmaan, jossa minulla on oikeus olla tietämättä. Minä saan haahuilla, olla tuuliajolla, miettiä vaihtoehtoja tarttumatta kunnolla mihinkään.
Siinä maailmassa muilla on oikeus olla ymmärtämättä, miten niin minä en voi tietää. Että miten niin se voi olla niin hemmetin vaikeaa tarttua toimeen ja muuttaa ajatukset teoiksi.
En voi pakottaa muita näkemään miltä minusta oikeasti tuntuu, mutta riittää että itse tiedän ja tunnen itseni.
Juuri nyt minulla ei ole aavistustakaan millaisia asioita elämääni haluaisin, ja oikeastaan se tuntuu ihan hemmetin hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti