Mieli on ihmeellinen asia. Monet kerrat olen kironnut sen päättämättömyyttä, sitä epätietoisuuden tunnetta joka minussa vallitsee. Ja sitten hiljalleen, aivan arvaamatta, se tekee päätöksiä. Kun mieleni päättää jotakin, yleensä se on ja pitää.
Pitäisikö tosiaan vain jaksaa olla kärsivällinen tulevaisuuden suunnitelmienkin suhteen. Antaa mielelleni aikaa makustella eri vaihtoehtoja ja hiljalleen kallistua johonkin ratkaisuun. Tiedän itse ettei sitä pysty vauhdittamaan, mutta maailma ympärillä tuntuu vaativan nopeampaa toimintaa.
Silti parhaita päätöksiä minulle itselleni ovat ne, jotka kypsyvät hiljalleen. Saisinko minä aikaa kypsytellä tulevaisuuttani, katsella kaikkea edelleen ihan rauhassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti