Olen niin kovin keskittynyt vain ulkonäköön ja hyvältä näyttämiseen etten ole ollenkaan ehtinyt vielä kauhulla miettiä sitä hetkeä kun todella olemme siellä juhlissa. Täysin vieraiden ihmisten keskellä, joilla ainakin osalla on poliittisia mielipiteitä ja ajatuksia. Minulla on mielipide Uuden päivän tyyppien seurusteluasioista, Ensitreffit alttarilla parien yhteensopivuudesta tai ärsyttävyydestä ja siitä millaiset korut sopivat pukuni kanssa.
Kun siellä sitten taas sata varmana kysellään ne ihmistä määrittävät mitä teet työksesi tai opiskeletko kysymykset, saan taas kertaalleen kertoa olevani työtön. Yhteiskunnasta syrjäytynyt, epäonnistunut nuori.
Mutta kuinka suuren itsevarmuuden tuo mukanaan se, että olen täysin tyytyväinen ulkonäkööni. Olen miettinyt kaiken. Kynsissä itse tehty ranskalainen manikyyri, hiukset ja meikki ystävän laittamat, minun näköiseni mekko. Hymyilen siis pois kaikki sellaiset kysymykset, joihin en osaa/halua vastata. Hymyilen sellaista hymyä, joka tulee sisältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti