Eilen oli ensimmäinen päivä, josta pystyi varmuudella tunnistamaan syksyn. Harmaus jatkuu tasapaksuna aamusta iltaan, kunnes muuttuu kaiken nieleväksi pimeydeksi.
Mielessä on ollut viime päivinä melko suuria asioita, se tekee olon todella väsyneeksi.
Kävin karkkikaupassa sujauttamassa ruskeaan paperipussiin 10 vesimelonikarkkia, ja voi kuinka onnelliseksi ne minut tekivätkään.
Tulevaisuudella on niin monia eri kasvoja etten oikein enää tiedä miltä sen kuuluisi näyttää. Kun ehtii tottua yhteen, se muuttaakin jo muotoaan johonkin aivan toiseen.
Kävelin vesisateessa ja keltainen sateenvarjoni kääntyi ympäri tuulessa.
Kun minulle selvisi tänään mikä merkitys on sähköjohtojen päälle heitetyillä kengillä, ja nyt näen koko maailman uusin silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti