Tuntuu helpommalta piiloutua maailman järjettömyydeltä, kuin ottaa kantaa sen polttaviin puheenaiheisiin. Helpompaa keskittyä siihen mihin oma elämä on menossa, tai siihen mikä on vielä hyvää ja kaunista.
Katsoa ulos ikkunasta ja huomata alkanut lumisade. Keittää kuppikahvia ja nauttia omasta hetkestä. Oppia itsestään lukemalla kirjoja, lakata kyntensä kauniilla väreillä. Laittaa jalkaan uudet kengät ja nauttia materialismionnellisuudesta.
Joskus se tuntuu pahalta, että voimat ei riitä sen enempään. Että sitä jotenkin vain sulkee kaiken ulos omasta maailmastaan, vaikka sillä kaikella voikin olla loppujen lopuksi vaikutusta myös siihen omaan maailmaan. Ehkä silti parempi vain elää hetki kerrallaan, keskittyä kaikkeen hyvään. Ottaa maailma vastaan sellaisena kuin se on.
On osattava suojella itseään ja herkkää mieltään maailmalta, koska ei kai se ahdistumalla siitä sen paremmaksi muutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti