Onko enää mikään pyhää?

"Ja sua venaan niinku Jeesusta.

Jonkun pyhimyksen teen susta.

Vaikka oikeastaan sä ootkin aika mulkku.

Fuck it, nyt mä avaan toisen pullon punkkuu.

Kun sua venaan niinku Jeesusta."
Vilma Alina - Jeesus

 

"Tai suudellaanko vielä kertaalleen?

Sä oot aivan mieletön, voi jeesus, me oisimme yhteen kuuluneet."

Jesse Kaikuranta - Vielä yksi laulu

 

Sille on syynsä, että juuri nämä kyseisten biisien kertosäkeet halusin tähän alkuun kirjoittaa. Saatan toisinaan itsekin käyttää ilmauksia "oh my god", "voi luoja" tai muuta vastaavaa. Olen tosin yrittänyt päästä näistä eroon ja sanoa mieluummin vaikka voi elämä.

Näissä kyseisissä lauluissa kuitenkin Jeesus sanan käyttö on se, joka saa niskakarvani nousemaan pystyyn. Mielestäni tässä ollaan hyvänmaun rajoilla ja tietyt asiat vain ovat liian pyhiä tällaiseen käyttöön.

 

Ensimmäisen biisin vertauskuva on mielestäni täysin mauton. Miten samassa virkkeessä voi käyttää sanoja jeesus ja mulkku? Anteeksi vanhanaikainen maailmankatsomukseni ja kukkahattu, mutta silti tämä ei vain mielestäni toimi. Eikö mikään enää ole niin pyhää ettei siihen saisi mennä kajoamaan?

Toisessa biisissä taas sanaa jeesus käytetään puhtaasti voimasanana. Ja sitähän se toki kyseiselle lauseelle antaa, nimittäin voimaa. Se kuinka palavasti laulun henkilö olisi halunnut olla yhdessä rakkauden kohteensa kanssa ei varmasti jää kellekään epäselväksi. Silti, miksi jossakin toisessa sanassa ei olisi ollut ihan yhtä paljon voimaa. Jossakin sellaisessa, jonka pyhyys ei kärsisi siitä että sitä käytetään voimasanana.

 

On hienoa, että maailmasta on tullut avarakatseisempi paikka. Mutta tähän minun avarakatseisuuteni ei kyllä riitä. Muutenkaan en käsitä, miksi nykyään niin monessa laulussa tuntuu olevan viittauksia virsistä tai raamatusta eikä monikaan tunnu enää edes tietävän niiden alkuperää. Toki tietoisuus uskonnosta on hieno juttu, mutta sen eläminen poplauluissa tuollaisessa muodossa on ehkä vähän väärä paikka.