Minä hymyilen pitkille pyöräjonoille, jotka koostuvat pienistä koululaisista.
Hymyilen kun kysytään kesätöistä, tulevaisuuden suunnitelmista, elämästä.
Hymyilen auringolle, luonnon vihreydelle ja joen sinisyydelle.
Maailma on niin täynnä värejä, täynnä elämää.
Ja ehkä vielä joskus,
kun pysähdyn miettimään kysymystä "mitä haluan elämälläni oikeasti tehdä",
minulla on siihen ihan oikea vastaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti