Tänään olen elänyt.
Aamuisella pyöräreissullani näin pupun, siellä se heinikon keskellä mussutti heinää menemään. En raaskinut mennä lähemmäs ja säikyttää.
Joen varrella istuessani sain silittää 20-vuotiasta sokeaa villakoiraa, näin miten ruohonleikkaajapojan oli ihan pakko tarkistaa älypuhelimensa tilanne kesken kaiken, tunsin auringon kuumentavan mustien leggingsien peittämiä jalkojani.
Totesin etten minä mitään seuraa tarvitse, ihan hyvin pystyn juttelemaan itsenikin kanssa koko päivän.
Tänään olen pitkästä aikaa nähnyt, enemmän kuin varjon maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti