Minuun on taas asettunut asumaan tunne, joka aiheuttaa levottomuutta. Se saa epäilemään omaa olemassaoloani, tuntemaan itseni mihinkään kuulumattomaksi. Ei ole hyvä olla kotikotona, eikä sielläkään missä saa käpertyä rakkaansa kainaloon.
On jälleen tultu siihen, että minulla on liikaa aikaa ajatella. Se saa lopulta epäilemään kaikkea, elämäntarkoitusta ja minun merkitystäni ihmiskunnalle.
Onko minua edes, ja jos on niin mitä varten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti