Kun huomaa, että pari viikkoa sitten pelkältä sotkulta tuntunut suhde onkin hyvä ja alkaa miettiä miksi edes koskaan jaksoi valittaa että asiat on huonosti, voi varmaan todeta löytäneensä jotakin korvaamatonta.
Kun huomaa, että sydän on edelleen täynnä sitä samaa tunnetta kuin pari kuukautta ensitapaamisen jälkeen. Että edelleen allekirjoittaa Düsseldorfin taivaan alla ääneen sanomansa "mulla ei vaan ole koskaan ollut yhtä hyvä ja turvallinen olla kenenkään kanssa" ja ajattelee ihan samalla tavoin vielä tänäkin päivänä.
Kun huomaa löytäneensä, vaikka ei varsinaisesti juuri sillä hetkellä etsinytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti