Joskus tuntuu, että minussa on enemmän vikoja kuin niitä kauniita asioita.
Enkä nyt puhu ulkonäöstä. Niin pinnalliseen ajatteluun minulla on harvoin aikaa.
Vaan mieltäni ja sen lukemattomia oikkuja en aina oikein jaksaisi käsittää tai kauniiksi kirjoittaa.
Miksi ei voi avata suutaan silloin kun haluaa sanoa jotakin?
Miksi ei voi sanoa jos joku asia tuntuu pahalle, tai toinen ei ymmärrä millaista huomiota kaipaisit?
Miksi täytyy vain säilöä kaikenmoiset tunteet, ainakin ne negatiiviset, sinne jonnekkin sisuksiinsa niin että lopulta tekisi mieli vain oksentaa kaikki ulos?
Minun täytyy tunneoksentaa, pian. Muuten säilön kaikkea turhaa ja typerää loputtomiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti