Voin kertoa, että en mitenkään mielelläni stressaa asioita monta kuukautta tai viikkoa etukäteen. Enkä erityisemmin nauti siitä miten itken iltaisin väsymystäni ihan vain siksi että sattumoisin käyn päivät töissä.
Mietin paljon asioita, kuten miten määritellään normaali tai miten tietää milloin erilainen on liian erilainen.
Jos vain voisin minä ajattelisin vähemmän, tuntisin vähemmän, olisin enemmän sitä jotakin mitä kaikki tuntuvat odottavan. Olisin pelkästään iloinen kesätyöstä, jossa työpäiviä on 6 viikossa, enkä miettisi etukäteen kuinka väsyneeksi ja itkuiseksi se vielä tulee minut tekemään. En välittäisi tekstiviestien vääristä hymiöistä tai siitä kuka painaa facessa tykkää nappia ja kuka ei.
Mutta kun tällainen minä olen, ja tällaisena minun on tämä maailma kohdattava. Herkkänä, hieman ylireagoivana, mutta kuitenkin aina hyvään uskovana ihmisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti