Bloggaamisen anatomia,
ne ovat vain sanoja peräkkäin,
toistensa jäljessä ja edessä,
sanoja.
Miksi ne ovat aina ne kauneimmat, hienoimmat ja tärkeimmät,
jotka katoavat ensimmäisenä?
Miksi ei voisi joskus kadottaa jotain sellaista, jota ei niin jäisi edes kaipaamaan?
Mietin,
jos vessojen seinät osaisivat puhua,
niitä tarinoita minä kuuntelisin päivät pitkät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti