Voisinko minä saada kaiken tämän rauhattomuuden tilalle jonkinlaista tyyneyttä?
Voisinko minä vielä joskus sanoa, että en ole peloissani vaikka ympärilläni ei olisikaan ihmisiä?
Voisinko oppia muistamaan, että en ole koskaan yksin?
Voisinko oppia tyyntymään, luottamaan, hellittämään?
Voisinko?
En vastaa kysymyksiisi, muttet sitä taida odotakaan. Pidän sinun kauniista ja herkästä tavastasi ilmaista itseäsi.
VastaaPoistaNämä on kai vähän sellaisia läpi elämän jatkuvia pohdintoja, ehkä niihin ei vastauksia ole olemassakaan :) Kiitos, kiva kuulla että tykkäät!
Poista