Ikuinen heinäkuu

Haluaisin riittää edes itselleni juuri tällaisena.
Ympärilläni on ihan tarpeeksi ihmisiä, jotka odottavat minulta niin paljon enemmän. Vaan kuka sen määrittelee milloin on riittävästi, milloin voi lopettaa vaatimasta itseltään enää enempää?
Olen pitänyt kaiken perustana sen oman jutun löytämistä, unelma-ammattia, kutsumusta työelämään. Entä jos en koskaan löydä sellaista, tai jos senkään löytäminen ei saa minua sen riittävämmäksi?
Odotan aina enemmän, miksi?

Miksi en riitä kaikessa vajavaisuudessani, vaan pitäisi olla enemmän?
Olen kyllästynyt olemaan yhtään sen enempää kuin olen, tai yhtään sen erilaisempi.

Kun tämä ikuinen heinäkuu joskus päättyy, en jaksa enää miellyttää ketään.