Jos minun pitäisi kirjoittaa omin sanoin mitä on elämä, se olisi yhtä kuin kaaos.
Törmäsin kaupungilla moneen, miten voi toinen tuntua tutulta ja halaus luonnolliselta vaikka viime kerrasta on useampi vuosi?
Ja vielä oudommaksi tilanne meni, kun löysin itseni asettelemasta pipoa tuntemattoman selkärepussa kannossa olevan lapsen päähän. Lapsi oli kyllästynyt hattuunsa, eikä äiti sitä itse saanut takaisin lapsen päähän.
Olen taas kuunnellut SMG:tä, enkä tiedä voiko näitä lauluja koskaan kuunnella puhki. Voiko niihin kyllästyä, voiko ne joskus lakata koskettamasta? Ainakin toivon, että vastaus on ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti